Ajatuksia presidentinvaaleista 2024

Kuva AI Leino Pixabaystä 

Suomen presidentinvaalit 2024 on nyt käyty ja tuloksena historiankirjoihin merkitään uusi lehti: Kokoomuksen ehdokas, 55-vuotias Alexander Stubb valittiin maamme seuraavaksi presidentiksi.

Toisella kierroksella Stubb keräsi 51,6 prosentin kannatuksen, kun taas valitsijayhdistyksen ehdokas, vihreiden tukema Pekka Haavisto sai 48,4 prosenttia äänistä. Tiukka taisto osoitti, kuinka jakautunut kansamme voi olla mielipiteissään, mutta samalla se korostaa demokratiamme vahvuutta ja moniäänisyyttä. Hylättyjä ääniä oli toisella kierrokselle 20 570, sekin kertonee omaa tarinaansa. Valinta kahden ehdokkaan välillä ei ollut helppo meille, joiden ensisijainen ehdokas jäi ensimmäiselle kierrokselle. 

Valinta herättää tunteita

Presidentiksi valittu Alexander Stubb on monelle suomalaiselle tuttu kasvo: entinen pääministeri, ulkoministeri, kansanedustaja ja europarlamentaarikko. Tuttuuden vuoksi hän myös herättää tunteita niin puolesta kuin vastaan. Kuitenkin hänen laaja kokemuksensa kansainvälisessä politiikassa ja asiantuntemuksensa EU-asioissa tarjonnevat hyvän pohjan presidentin tehtävän hoitamiselle. Tehtävään jossa ulkopolitiikka ja Suomen asema maailmalla ovat keskiössä.

Äänestysprosentti 70,7, sekä ennakkoäänestyksen aktiivisuus, 46,4 prosenttia, kertovat suomalaisten kiinnostuksesta maamme tulevaisuuteen, vaikka toki toisella kierrokselle moni jätti äänensä käyttämättäkin. On tärkeää, että jokainen ääni kuullaan ja jokaista mielipidettä arvostetaan, sillä juuri näin demokratia toimii parhaiten. Toivoa sopii, että äänestäminen jaksaisi kiinnostaa myös tulevissa EU-vaaleissa kesäkuussa.

 

Menestystä tehtävään!

Henkilökohtaisesti toivon, että presidentti Stubb johtaa Suomea maltilla. Poliittinen ilmapiiri erityisesti maailmalla, mutta myös kotimaassa on ollut viime vuosina ajoittain varsin kiihkeä. Maltillinen, kaikkia osapuolia kuunteleva johtajuus on tärkeämpää kuin aikoihin. Se luo pohjaa yhteistyölle ja yhteisymmärrykselle. Suomi tarvitsee presidentin, joka yhdistää eikä erota. Presidentin, joka vie maatamme eteenpäin sekä sisäisesti että kansainvälisellä näyttämöllä. Toivon vasta valitulle presidentille viisautta, rohkeutta ja näkemystä tehtävässään.

Presidentinvaalit ovat osoitus demokratiamme elinvoimaisuudesta, mutta myös muistutus siitä, että politiikka on lopulta yhteistyötä ja yhteisen hyvän tavoittelua. Toivon, että presidentti Stubb muistaa tämän jokaisessa päätöksessään ja että hänen kautensa toisi mukanaan rauhaa, vakautta ja hyvinvointia koko kansalle.

Virkaanastujaiset ovat 1.3. eduskuntatalolla, mielenkiinnolla tätä odotan.

Paluu näppäimistön ääreen

On kulunut yli vuosi siitä, kun viimeksi jaoin ajatuksiani ja kokemuksiani täällä blogissa. Vaikka hiljaisuus on ollut pitkä, se ei suinkaan tarkoita, että sivut olisivat unohtuneet tai mielenkiinto yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin olisi lopahtunut – päinvastoin. Avaan tässä postauksessa varsin tiivistetysti sitä, mikä on pitänyt kiireisenä. 

Eduskuntavaalikampanjointi siivitti alkuvuotta 2023

Viime vuosi käynnistyi eduskuntavaalikampanjoinnilla. Koko alkuvuoden olin aktiivisesti mukana vihtiläisen eduskuntavaaliehdokas Eerikki Viljasen kampanjassa. Vaalien odotus ja jännitys huipentuivat vaalivalvojaisiin, joissa tunnelma oli katossa. Seurassamme vallitsi valtava jännitys ja riemu kun ääntenlaskun edetessä alkoi hahmottua, että Vihti saattaisi jälleen saada edustajansa kansanedustajien joukkoon pienen tauon jälkeen ja näinhän siinä lopulta kävi. Eerikki Viljanen valittiin eduskuntaan 2787 äänellä. 

Uusia ammatillisia haasteita eduskunta-avustajana

Kesäkuussa minulle avautui ainutlaatuinen mahdollisuus aloittaa työt eduskunta-avustajana. Päätöstä ei juurikaan tarvinnut miettiä. Tehtävä on tarjonnut minulle paitsi arvokasta kokemusta myös syvällisen näkymän politiikan kulisseihin ja mahdollisuuden tukea demokraattisia prosesseja aitiopaikalta. 

Työssä olen päässyt seuraamaan läheltä lainsäädäntötyötä ja osallistumaan merkityksellisellä tavalla kansanedustajien arkeen, auttaen heitä aina mahdollisuuksien mukaan erilaisissa tehtävissä. Aloitus kesäkuussa merkitsi suoraa syöksymistä politiikan nopeatempoiseen maailmaan, kun istuntokausi oli alkanut jo huhtikuussa.  

Uusi työ on tarjonnut mahdollisuuden kasvaa ammattilaisena ja kehittyä henkilökohtaisella tasolla. Olen saanut työskennellä inspiroivien edustajien ja kollegoiden kanssa ja oppia heiltä valtavasti. On ollut palkitsevaa nähdä, kuinka oma panos vaikuttaa monessakin kohden. Työyhteisönä eduskunta on varsin monisäikeinen ja yhteistyötä tehdään yli puoluerajojen. 

Arjen ja tavoitteiden tasapaino

Viime vuoden aikana olen myös ymmärtänyt entistä paremmin työn ja vapaa-ajan tasapainon merkityksen. Vaikka työ, sivutoiminen yrittäjyys ja vapaaehtoinen järjestötoiminta on vienyt suuren osan ajastani ja energiastani, olen pyrkinyt löytämään aikaa myös itselleni ja läheisilleni. Isän menehtyminen keväällä muistutti perheen arvosta ja siitä, kuinka tärkeää on arvostaa jokaista yhteistä hetkeä. Tämä menetys jätti jälkeensä suuren surun.    

Nyt, kun olen jo saanut paremman otteen työelämän tuomista uusista haasteista ja tietyt asiat ovat jo jollain tavalla rutinoituneet niin ehkä, on aika herättää tämä blogi jälleen henkiin. Paikallisten asioiden lisäksi blogi tullee sisältämään hieman aiempaa enemmän myös alueellista ja valtakunnallista politiikkaa, edelleen myös ripauksella henkilökohtaisia asioita. Politiikan päiväkirja on edelleen kantava teema. 

Edelleen myös korostan sitä, että nyt ja jatkossakin tekstit ja mielipiteet blogissa ovat omiani eivätkä virallisesti edusta niitä tahoja joissa toimin työn tai vapaa-ajan puitteissa. 

Aurinkoista helmikuuta kaikille lukijoille!