Synnytyskokemuksia Uudellamaalla

Seitsemän viikkoa etuajassa syntynyt tyttäremme johdatti minut ambulanssista Naistenklinikalle, sieltä Hyvinkäälle ja lopulta pohtimaan, miltä suomalainen terveydenhuolto näyttää.

Joulukuun alussa 2025 tyttäremme päätti tulla maailmaan seitsemän viikkoa etuajassa.

Siinä hetkessä mielessä pyöri vain ajatus siitä, että menisipä kaikki kuitenkin hyvin.  

Huoli oli valtava, mutta yksi asia on jäänyt erityisen lämpimänä mieleen. Ambulanssin henkilökunta oli aivan mahtava. He olivat rauhallisia, ammattitaitoisia ja ennen kaikkea läsnä. Kun itse pelkäsi että kaikki menee pieleen, heidän varmuutensa toi tilanteeseen turvallisuuden tunnetta.

Koska vauva syntyi seitsemän viikkoa etuajassa ja minulla oli omat riskini, vei ambulanssi suorinta tietä Vihdistä Naistenklinikalle.

Vasta myöhemmin ymmärsin, kuinka poikkeuksellinen tilanne siellä samaan aikaan oli käynnissä. Espoon sairaala oli niin ruuhkautunut, että myös muita Länsi-Uudenmaan synnyttäjiä ohjattiin Naistenklinikalle. Se näkyi osastoilla. Myöhemmin luin lehdistä Espoon superruuhkista, jotka aiheuttivat painetta koko alueelle. 

Ehdin lopulta viettämään Naistenklinikalla neljä päivää ennen kuin pienokaisemme syntyi. Sinä aikana ehti huomata, kuinka kova paine sairaalassa oli. Kiire oli lähes jatkuvasti läsnä. Hoitajilla ei tuntunut olevan hetkeäkään ylimääräistä aikaa, vaikka jokainen kohtaamamme ammattilainen teki työnsä lämpimästi ja ammattitaidolla.

Ehkä kaikkein traumaattisimpana mieleeni on kuitenkin jäänyt hetki, jolloin heräsin hätäsektion jälkeisestä nukutuksesta. Ensimmäinen kysymykseni oli: "Miten vauva voi?" Vastaukseksi sain: "Me olemme täällä hoitamassa sinua. Vauva on teholla." Mitään muuta tietoa en siinä hetkessä saanut. Epätietoisuus tuntui musertavalta. Laitoin viestin vauvan isälle ja kysyin, missä hän on ja miten vauva voi. Onneksi vastaus tuli nopeasti. Puhelimen näytölle ilmestyi kuva pienestä tyttärestämme ja tieto siitä, että ainakin toistaiseksi kaikki on hyvin. 

Pienen syntymisen jälkeen vietimme Naistenklinikalla vielä kaksi ja puoli vuorokautta vauvojen teho-osasto Saarella. Siinäkin ajassa ehdimme tavata suuren joukon eri hoitajia. Jokainen heistä oli ihana, mutta jatkuvat henkilövaihdokset jättivät tunteen siitä, ettei kenelläkään ollut mahdollisuutta pysähtyä yhden perheen rinnalle. Keskosen vanhempana ja esikoisen saaneena olisi kaivannut juuri sitä jatkuvuutta.

Itsellä nousi yli 40 asteen kuume sektion jäljiltä ja uupumusta lisäsi se, että tuntui että on pysyttävä kärryillä jokaisesta vauvaan kohdistuneesta hoitotoimesta, jotta tieto siirtyy seuraavallekin hoitajalle. 

Kun tyttö oli kaksi ja puoli vuorokautta vanha, meille kerrottiin, että meidät siirrettäisiin ruuhkan vuoksi Helsingistä Hyvinkään sairaalaan. Olisin toki siinä kohden saanut valita myös Espoon, mutta Hyvinkää on meiltä kotoa lähempänä. Tyttö siirrettiin ambulanssilla, minun piti järjestää siirtyminen itse. 

Hyvinkäällä minut sijoitettiin lapsivuode osastolle ja tytär lastenosastolle. Osastot olivat eri rakennuksissa. En vieläkään oikein hahmota miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin, mutta ainakin se sai itseäni kiirehtimään sanomaan, että olen ihan kunnossa. Jotta päästivät minut kirjautumaan omalta osastolta ulos ja pääsin siirtymään lastenosaston perhehuoneeseen. 

Jälkikäteen olen vitsaillut vieraille, että kyllä siinä ehti yhtä sun toista miettiä, kun siirtyi rakennuksesta toiseen. Erityisesti ensimmäinen siirtymä on jäänyt mieleen. Olin ilman takkia, päälläni aivan liian suuret sairaalavaatteet ja lykkäsin pyörätuolia räntäsateessa kohti seuraavaa rakennusta. En ollut edes täysin varma, mille ovelle minun oikeastaan piti mennä. Muistan ajatelleeni, että ihme, jos joku ei kohta soita sairaalaan ja ilmoita, että täällä kulkee joku sairaalakarkuri räntäsateessa ilman ulkovaatteita. Tilanne oli yhtä aikaa aivan absurdi ja täysin normaali. Silloin ei vain tullut ajatelleeksi muuta kuin sitä, että pääsisin mahdollisimman nopeasti takaisin vauvan luo.

Hyvinkään lastenosastolla tunnelma oli erilainen. Samat hoitajat tulivat vastaan päivä toisensa jälkeen, meidät tunnettiin nimeltä ja aikaa tuntui olevan enemmän. Se toi turvallisuuden tunnetta keskelle uutta elämäntilannetta.

Silti kapasiteetti oli sielläkin tiukilla. Kotiutumispäivänä meiltä kysyttiin, onnistuisiko lähtömme tiettyyn kellonaikaan mennessä, jotta huone ehdittäisiin siivota ennen seuraavan perheen saapumista. Uusi potilas oli jo matkalla.

Kotiin päästyäni aloin miettiä, miksi koko ketju oli mennyt niin kuin meni. Olin kritisoinut Lohjan synnytysosaston lakkauttamista siitä asti, kun päätös tehtiin. Perustelin silloin kantaani sillä, että kasvava Uusimaa tarvitsee riittävän laajan sairaalaverkon eikä kaikkea kannata keskittää yhä harvempiin yksiköihin. Superruuhkat ovat osoitus siitä, että HUS:in hallinnon tekemä keskittämisratkaisu oli todella väärä. 

Minulle nämä kokemukset ovat yhä konkreettisempi muistutus siitä, miten poliittiset päätökset näkyvät ihmisten arjessa. Joskus ne näkyvät onnistumisina, joskus asioina, joita pitäisi vielä kehittää.

Omalla kohdallani sektiohaava tulehtui, lievä verenmyrkytys hidasti toipumista ja haava meni lopullisesti umpeen vasta lähes kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Ensimmäisiin kuukausiin mahtui paljon enemmän kuin olin osannut odottaa. 

Kaikesta huolimatta tärkein asia toteutui. Sekä tyttäremme että minä olemme hengissä. Siitä olen suunnattoman kiitollinen. Kritiikki ei vähennä arvostustani terveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa kohtaan. Päinvastoin. Meillä on järjestelmä joka pelastaa ihmishenkiä ja sen toimivuudesta on pidettävä huolta myös tulevaisuudessa.

Synnyttäjän pitää voida luottaa siihen, että apu on lähellä, sairaalassa tilaa ja ammattilaisilla riittävästi aikaa kun synnytyksen hetki koittaa. Kasvavalla Uudellamaalla tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.

Tämän tekstin lyhyempi versio on julkaistu alunperin Länsi-Uusimaa lehdessä 25.7.2026 ja Vihdin Uutisissa 5.8.2026.

Kun säästöjä haetaan seinistä katoavat myös lähipalvelut - Länsi-Uudellamaalla toiminta päättyy 35 kiinteistössä

Kuvituskuva Pixabay

Monessa Länsi-Uudenmaan kunnassa ollaan nyt tilanteessa, jossa sote-rakennukset hiljenevät. Terveysasemia, neuvoloita ja kotihoidon tiloja jää tyhjilleen, kun hyvinvointialue luopuu vuokrasopimuksista. Juuri niitä paikkoja, joissa ihmiset on vuosikymmenten varrella tottuneet avun saamaan.

Länsi-Uusimaa-lehti uutisoi 8. marraskuuta, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on luopumassa yhteensä 35 eri sote-kiinteistöstä. 

Eniten luopumisia on Espoossa ja Lohjalla, mutta tyhjentyviä rakennuksia löytyy lähes jokaisesta kunnasta aina Inkoosta ja Siuntiosta Karkkilaan, Hankoon ja Kauniaisiin asti.

Keskustan aluevaltuustoryhmä vastusti näitä keskittämisiä jo valmisteluvaiheessa edellisellä valtuustokaudella. Keskustan näkökulmasta on ollut selvää, että palvelujen siirtäminen pois lähipalvelupisteistä ei paranna hoitoa, vaan heikentää erityisesti ikäihmisten ja liikkumisrajoitteisten arkea. On huolestuttavaa, jos säästöjä haetaan etäisyyksien kustannuksella.

Kun hyvinvointialueet aloittivat vuonna 2023, ne vuokrasivat kunnilta vanhat terveydenhuollon tilat kolmeksi vuodeksi. Nyt tuo aika on loppumassa, ja alueiden pitää päättää, mitä tehdään seuraavaksi. Jatketaanko vai tyhjennetäänkö rakennukset. Talouspaineiden vuoksi monella alueella on lähdetty purkamaan vuokrasopimuksia ja keskittämään toimintaa isompiin yksiköihin. 

Tilanne, jossa sekä kunnat että hyvinvointialue kamppailevat taloudellisten paineiden kanssa, on ymmärrettävä. Mutta ratkaisu ei voi olla palvelujen katoaminen. Nyt vaarana on, että kahden köyhän kiista mökin paikasta vie pohjan koko järjestelmältä ja kuntalainen unohtuu.

Kun palvelu siirtyvät kauemmas, ei se lopulta tule halvemmaksi. Kela-kyydit maksavat, hoitajien ja lääkärien työmatkat pitenevät, ja moni vanhus joutuu pyytämään apua vain siksi, ettei pääse kulkemaan. Se, mikä paperilla näyttää säästöltä, voi käytännössä tarkoittaa suurempia kustannuksia.

Hyvinvointialueen päätöksissä pitäisi muistaa, että palvelut ovat ihmisiä varten. On löydettävä paikallisia, järkeviä ratkaisuja. Sellaisia, joissa palvelut säilyvät lähellä, vaikka niiden järjestämistapa muuttuisi. 

Ankkuritiimitoiminnan kaltainen malli saa jatkoa Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa – paikalliset ottavat ohjat käsiinsä

Kirjoitin helmikuussa blogissani Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen päätöksestä lopettaa nykyisen kaltainen Ankkuritiimitoiminta. Päätös oli hyvin lyhytnäköinen ja vaaransi nuorten ennaltaehkäisevät palvelut Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa.

Nyt tilanne on edennyt. Maksajan paikalle tosin siirtyivät kunnat. 
Länsi-Uusimaa -lehti uutisoi tänään 28.4., että Lohja, Vihti ja Karkkila eivät aio luopua vaikuttavasta Ankkuritiimitoiminnasta, vaan ratkaisevat tilanteen omalla yhteistyörakenteellaan.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Lohja, Vihti ja Karkkila vahvistavat ennaltaehkäisevää työtä palkkaamalla lisää erityisnuorisotyöntekijöitä. Lohjalle perustetaan uusi nuorisotyöntekijän vakanssi ja Vihdissä turvataan oma erityisnuorisotyöntekijän resurssi, kun taas Karkkilan osalta ratkaisu sovitaan erikseen. Erityisnuorisotyöntekijät muodostavat kuntarajat ylittävän tiimin, joka työskentelee tiiviissä yhteistyössä poliisin ja hyvinvointialueen kanssa. Kunnat edellyttävät, että heidän edustajansa osallistuvat jatkossakin nuorten asioiden käsittelyyn yhdessä poliisin ja hyvinvointialueen toimijoiden kanssa tasavertaisina kumppaneina.

Miksi tämä ratkaisu on tärkeä? Ankkuritoiminta Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa on osoittanut, miten aidosti ennaltaehkäisevällä työllä voidaan puuttua jo varhaisessa vaiheessa nuorten haasteisiin, ennen rikoskierteen tai syrjäytymisen alkua.

Kun hyvinvointialueen päätöksellä tiimi hajotettiin ja sosiaalityöntekijät siirrettiin muihin tehtäviin, etsivä nuorisotyö kuormittui. Tämä kertoo karua kieltä siitä, miten tärkeää tiivis ja moniammatillinen Ankkuritoiminta on. 

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Hyvinvointialueen olisi pitänyt kontaktoida alueen kunnat ennakkoon. Nyt kunnat joutuivat reagoimaan pakon edessä käsiin tulleeseen tilanteeseen. Yhteydenpito ja asioista tiedottaminen kuntien ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen välillä ei todellakaan ollut riittävällä tasolla. 

Mitä seuraavaksi? On ilahduttavaa, että Lohja, Vihti ja Karkkila eivät suostuneet alistumaan heikennyksiin, vaan etsivät itse ratkaisun. Tämä kertoo vahvasta tahtotilasta puolustaa nuoria ja panostaa ennaltaehkäisyyn, vaikka hyvinvointialueen päätökset kulkivat toiseen suuntaan.

Keskustan alue- ja kuntavaltuustoryhmät ovat painottaneet koko ajan, että ennaltaehkäisevää työtä ei saa purkaa, ja tämä ratkaisu osoittaa, että yhteistyöllä ja päättäväisyydellä voidaan löytää keinoja vaikeissakin tilanteissa.

Lohja, Vihti ja Karkkila näyttävät nyt esimerkkiä siitä, että nuorten tukeminen ja turvallisuuden rakentaminen vaativat rohkeutta tehdä myös omia ratkaisuja silloin, kun alueelliset rakenteet pettävät.

Kiitos kaikille heille, jotka ovat pitäneet nuorten puolta tässä prosessissa. 

Inhimillisyyttä ei voi digitalisoida

Kuvituskuva: Pixabay

Digitaalisuudella on oma tärkeä paikkansa tämän päivän palveluissa. Se voi helpottaa arkea, nopeuttaa tiedonkulkua ja tuo apua sinne, missä ihmisiä ei heti ole saatavilla. Mutta yksikään laite, sovellus tai näyttö ei voi korvata toista ihmistä.

Yhä useammin törmää ajatukseen, että teknologia riittäisi. Että ikäihminen pärjää tabletilla, kun kotihoidon käynti jää väliin. Että digitaaliset kanavat ratkaisisivat kiireen ja resurssien puutteen. Mutta näin ei ole, eikä saa olla. 

Me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Sitä, että joku pysähtyy, kuuntelee ja kohtaa. Sitä, että kiireen keskellä hoitaja ehtii vaihtaa pari sanaa, eikä vain kirjata suorituksia järjestelmään. Sitä, että ikäihmisellä tai nuorella on joku, joka huomaa, jos mieli on maassa, lääkkeet ovat jääneet ottamatta tai koulunkäynti ei kiinnosta.

Digitaaliset ratkaisut voivat täydentää hoivaa ja tukea ammattilaisten työtä, mutta ne eivät saa koskaan syrjäyttää ihmistä. Päinvastoin. Mitä enemmän teknologiaa käytämme, sitä enemmän tarvitsemme rinnalle ihmisiä, jotka tukevat, neuvovat ja kohtaavat.

Hyvinvointialueet maksavat jo nyt enemmän IT-ratkaisuista kuin rakennusten seinistä. Teknologia ei saa viedä resursseja pois sieltä, missä niitä tarvitaan eniten, ihmisten arjessa, kodeissa ja palveluyksiköissä.

Hallitus on leikkaamassa sote-palveluista kovalla kädellä, ja tilalle tarjotaan lisää digiratkaisuja, jotka ovat jo nyt monin paikoin arkea. Nyt ei tarvita enää vain lisää laitteita, tarvitaan ihmisiä, aikaa, käsiä ja ennen kaikkea sydäntä. Erityisesti Länsi-Uudellamaalla digiratkaisut ovat jo arkea melko laajasti. 

Keskustan mielestä inhimillisyys on kaiken perusta. Haluamme puolustaa niitä, jotka eivät itse enää jaksa tai pysty huolehtimaan itsestään. Kukaan saa jäädä yksin laitteen kanssa tai jumiin palvelunumeroon, josta ei tavoita ihmistä.

Uskon, että ihmisten hyvinvointi syntyy ennen kaikkea toisista ihmisistä. Ihminen ihmiselle on arvo, jota meidän täytyy puolustaa.

Ikäihmisten arvo mitataan teoilla, ei sanoilla

Olen törmännyt viime aikoina aivan liian moneen tarinaan, joissa ikäihmiset ja heidän omaisensa joutuvat kamppailemaan saadakseen edes perustason hoivaa ja palveluita. Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista vaan ongelma on järjestelmä, joka on joutunut kestävyytensä rajoille. Onko meillä varaa sulkea silmämme siltä?

Moni vanhus haluaa elää kotonaan mahdollisimman pitkään, mutta kotihoidon resurssit eivät vastaa kasvavaan tarpeeseen. Hoitopaikkojen karsiminen ja palveluiden keskittäminen tarkoittavat sitä, että monet jäävät yksin. Yhteiskunnan pitäisi tarjota turvaa ja huolenpitoa, mutta nykytilanteessa se luo epävarmuutta ja pelkoa.

Säästöjen vaikutus hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueiden tehtävä on turvata palvelut asukkailleen, mutta ne on ajettu tilanteeseen, jossa säästöt menevät hoivan edelle. Tämä näkyy hoitohenkilöstön jaksamisessa, asiakasmäärien kasvussa ja palveluiden laadun heikkenemisenä. Kun kiire lisääntyy, inhimillisyys kärsii.

Omaishoitajat kantavat raskaan vastuun

Omaishoitajat tekevät äärimmäisen arvokasta työtä, mutta heidän jaksamisensa on jatkuvasti koetuksella. Heidän rooliaan ei voi korvata järjestelmällä, mutta heidän tukemisensa pitäisi olla itsestäänselvyys.

Minulla ei ole omia lapsia, joten mietin yhä useammin, millaiseen yhteiskuntaan olen ikääntymässä. Tukeudunko vanhana täysin järjestelmään, joka jo nyt horjuu resurssipulan vuoksi? Jokaisella pitäisi olla oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, riippumatta siitä, onko hänellä läheisiä tukiverkostona.

Ajattelen usein myös omaa isoisääni, hän on liki 100-vuotias. En edes halua tietää, millainen hänen tilanteensa olisi, jos tätini, enoni ja äitini eivät pystyisi huolehtimaan hänen arjen sujuvuudesta. Korkea ikä ei itsessään oikeuta palveluihin, edes silloin, kun niille aidosti alkaa olla tarve. Tämä kertoo paljon järjestelmän tilasta ja siitä, kuinka riippuvaisia monet ovat omaistensa jaksamisesta. 

Tarvitaan konkreettisia ratkaisuja

Tulevaisuudessa meidän on varmistettava, että hoiva on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan – ei silloin, kun resurssit sattuvat riittämään. Tämä edellyttää päättäjiltä halua investoida ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Kustannusten leikkaaminen hoivasta ei ole säästö, vaan maksujen siirto tuleville vuosille. 

Eduskunnassa Keskusta jätti aiheesta välikysymyksen. Mielenkiinnolla odotan tulevan viikon salikeskusteluja kun tiistaina välikysymys käsitellään eduskunnan istunnossa. Asian parissa tekemistä riittää myös niin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kuin Vihdin kunnassakin. Keskustan välikysymykseen kokonaisuudessaan voit tutustua tässä linkissä. 

Synnytyspalveluiden loppu Lohjalla: Mitä seuraavaksi Länsi-Uudenmaan asukkaille?

Kuva: Lohjan sairaala 2023, Heidi Nordman

Yle uutisoi syyskuun alussa, että "Synnytykset loppuvat Lohjalla jo joulukuussa: ”Järkyttävä sokkiuutinen” Lohjan synnytysosaston lakkauttaminen on aiheuttanut syvää huolta ja pettymystä  Länsi-Uudenmaan asukkaissa - eikä vähiten palkitun synnytyssairaalan työntekijöissä. 

Päätös ei ole pelkästään isku alueemme synnytyspalveluille, vaan myös merkki laajemmasta ongelmasta: palveluiden keskittämisestä suurempiin keskuksiin säästöjen nimissä.

En voi olla ajattelematta, että tämä on vasta alkua. Jos synnytysosaston kaltaisia tärkeitä palveluita voidaan sulkea niin, mitä seuraavaksi? Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tarkempaa tietoa miten Lohjan sairaalan muiden palveluiden kuten naistentautien hoidon käy. 

Tulevaisuudessa Hangosta on matkaa synnyttämään noin 125 km, ja jos heidät ohjataan muualle kuin Jorviin on matka vielä pidempi. Hyvinkään sairaalalle ajaa Hangosta yli kaksi tuntia ja Naistenklinikalle hieman vähemmän.  

Kuka tekee päätökset palveluiden keskittämisestä?

HUS:in verkkosivujen mukaan HUS-yhtymässä ylintä päätösvaltaa käyttää yhtymäkokous, joka valitsee yhtymähallituksen. Yhtymähallitus keskittyy erityisesti strategisten tavoitteiden toteuttamiseen ja talouden tasapainon ylläpitämiseen. Toimitusjohtaja johtaa HUS-yhtymän operatiivista toimintaa ja hänen alaisuudessa toimivat tulosalueet sekä konsernipalvelut, joiden tehtävänä on vastata muun muassa operatiivisesta johtamisesta ja talouden hallinnasta HUS-yhtymän strategian mukaisesti.

On huomattava, että suurimmat puolueet kuten Kokoomus ja SDP hallitsevat merkittävää osaa päätöksenteosta sekä HUS-yhtymässä että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. 

HUS:in yhtymähallituksessa kokoomuksella on kuusi paikkaa, SDP:llä 4, RKP:llä 2, vihreillä 2 ja vasemmistolla 1. 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kokoomuksella on 27 paikkaa, SDP:llä 13, RKP:llä 12, vihreillä 10, perussuomalaisilla kuusi ja vasemmistolla neljä. 

Suhteet ovat suurinpiirtein samat ja niin näyttää olevan myös tapa toimia. Ei ole yllätys, että myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palveluverkkoa ollaan supistamassa oletettujen säästöjen perässä. 

Hyvinvointialueen palveluita keskittämällä ja palvelumaksuja nostamalla osa kuluista saadaan siirtymään Kelalle kasvavien matkakorvausten merkeissä ja osa kuluista erikoissairaanhoitoon kun ihmisten kynnys hoitoon hakeutumiselle kasvaa. 

Synnyttäjät siirtyvät pois HUS-alueen sairaaloista ja hyvinvointialueiden kustannukset kasvavat

Kehityskulku on erittäin huolestuttava. Synnytysosaston lakkauttaminen ei ole ainoastaan käytännön ongelma niille perheille, jotka odottavat lasta ja joutuvat nyt suunnittelemaan synnytyksensä kauempana sijaitseviin sairaaloihin. Synnytyspaikkaa ei usein voi edes suunnitella etukäteen, vaan perheet soittavat puhelinpalveluun synnytyksen käynnistyessä kuullakseen missä on tilaa ja mihin heidät ohjataan. Tämä lisää epävarmuutta, mikä luo lisästressiä raskauden loppuvaiheeseen.  

Samaan aikaan kustannukset vain kasvavat. Korviin kantautui jo kesän aikana tieto synnyttäjistä, jotka ovat siirtyneet HUS alueen ulkopuolelle synnyttämään. Kustannukset näistä synnytyksistä maksaa hyvinvointialueet. 

Yle kirjoitti aiheesta muutama viikko sitten: "HUS sulki synnytyssairaalan kesäksi, ja siksi vauvoja syntyi yli miljoonalla eurolla Uudenmaan ulkopuolella" Ylen tietojen mukaan Kotkassa on tähän mennessä ollut Uudeltamaalta 70 synnyttäjää, Lahdessa 40, Hämeenlinnassa ja Tampereella 11 ja Turussa seitsemän. 

Meidän on kysyttävä itseltämme: millaista aluetta me haluamme kehittää? Haluammeko todella, että peruspalvelut siirtyvät yhä kauemmaksi niitä tarvitsevista? Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan ennen kaikkea arvovalinta siitä, millaisia yhteiskunnallisia prioriteetteja me asetamme. 

Aluevaalikampanjan aikana esiin nostettuja asioita

Näiden vaalien aikana on puhuttaneet monet niin terveys- ja sosiaalialan kuin palo- ja pelastustoimenkin asiat. Paljon on sivuttu myös muita aiheita, jotka eivät tulevien aluevaltuustojen päätäntävallassa ole. Ohessa kuvakooste niistä asioista joihin olen ottanut tässä blogissa ja sosiaalisessa mediassa kantaa alkuvuoden aikana. 

Kun laastari ei riitä, pitää hoitoketjun toimia

 

 

Kuva Pixabay

Potilaan pitää voida luottaa siihen, että oma hoito etenee ja tiedot siirtyvät hoitoportaalta toiselle ongelmitta. Sairastuminen, vakavasta sairastumisesta puhumattakaan on aina ihmiselle raskas taakka kannettavaksi, eikä huoli hoidon toteutumisesta edistä paranemista millään tavalla. 

Perusterveydenhuollossa tietokatkos saattaa syntyä mm. tilanteessa, jossa käynnin jälkeen otetaan laboratoriokokeita tai konsultoidaan erikoissairaanhoitoa ja puhelinaika tulosten kuulemiseen jää varaamatta, varattu aika peruuntuu tai soitto menee kiireen keskellä ohi. Tulokset eivät koskaan päädy eteenpäin. Tiedot saattavat toki löytyä Omakanta -verkkopalvelusta, mutta asiakkaan ymmärrys ei välttämättä riitä niitä analysoimaan. 

Korona on myös aiheuttanut tilanteita, joissa jo annettu tutkimusaika on peruuntunut. Vielä toistaiseksi uutta aikaa ei ole ollut saatavilla, vaikka potilas olisi itse aktiivisesti kysellyt asian perään. Kaikki eivät lähde kyselemään, vaan luottavaisena odottavat yhteydenottoa. 

Hoito- ja palveluketjujen tavoitteena on välttää myös ammattilaisten tekemää päällekkäistä työtä. Hyvin suunniteltu järjestelmä antaa nopeasti käyttäjälle, oli sitten kyse hoitajasta tai lääkäristä, tarvittavat tiedot ja ohjaa potilaan polkua luotettavasti eteenpäin. 

Tulevaisuudessa hyvinvointialueiden potilasjärjestelmien tulee toimia niin, että putoamisia hoitoketjusta ei tapahdu ja tiedot siirtyvät ongelmitta alueelta ja hoitotaholta toiselle. Hyvinvointialueen päättäjien on pidettävä huoli, että käyttöön tulee potilasjärjestelmä joka on tarvepohjainen, käytännönläheinen ja tukee ammattilaisten tekemää työtä parhaalla mahdollisella tavalla. 

 

Lue muut kirjoitukset aiheella: Sote

Lue muut kirjoitukset aiheella: Aluevaalit 2022

Omaishoidon yhdenmukaisuus ei saa tarkoittaa minimitasoa

Omaishoidettava voi olla muistisairas ikäihminen, 

aikuinen kehitysvammainen tai yhtä hyvin esikouluikäinen erityislapsi. 

Kuva: Pixabay

Omaishoito on yksi niistä asioista, jotka sote-uudistuksen myötä siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille.

Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta läheisestä joka ei syystä tai toisesta pärjää arjessaan itsenäisesti. Virallisella omaishoitajalla on omaishoitosopimus kunnan tai Vihdin tapauksessa kuntayhtymän kanssa. Hoidettava voi olla muistisairas ikäihminen, aikuinen kehitysvammainen tai yhtä hyvin esikouluikäinen erityislapsi. Omaishoitajat ovat pääasiassa ikäihmisiä, mutta kyseessä voi olla myös nuori äiti, joka huolehtii lapsestaan ollen valmiudessa 24/7. 

80% Suomen noin 50 000 omaishoitajasta hoitaa läheistään ympärivuorokauden ja kaikista omaishoidettavista 57% olisi intensiivisen kotihoidon tai tehostetun palveluasumisen asiakkaita, jos omaishoitajajärjestelmää ei olisi.

Silti vapaapäivät, jotka on laissa omaishoitajille määrätty toteutuvat vain harvoilla säännöllisesti ja palkkio omaishoitajana tehdystä työstä on varsin alhainen. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, jota ilman terveydenhuolto järjestelmämme kuormittuisi entuudestaan.

Omaishoitajien tuki on paljon muutakin kuin palkkion maksu tai vapaapäivät. Olennaisena osana omaishoitajien tukeen kuuluvat toimivat tukipalvelut, kuten valmennus, terveystarkastukset, eläketurva ja tapaturmavakuutus. Lisäksi omaishoidettavalle kuuluvat muut tarvittavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Tähän mennessä kunnat ovat räätälöineet tukipalveluita omien resurssiensa rajoissa ja hajontaa palveluiden saatavuudessa on ollut asuinkunnasta riippuen.

Hyvinvointialueiden myötä kriteerit omaishoitajuuden myöntämiselle ja tukipalveluiden saatavuudelle yhtenäistyvät Länsi-Uudellamaalla. Samoilla ehdoilla saa myönteisen päätöksen niin Espoossa kuin Vihdissäkin. Kriteereissä tulee huomioida tukea tarvitsevien monimuotoisuus ja se, että hoitomuotona omaishoito on yksi inhimillisimmistä ratkaisuista.

Omaishoitoon panostaminen luo myös säästöjä. Vuorokausi tehostetussa palveluasumisessa maksaa Karviaisen alueella tällä hetkellä 137 euroa, siinä missä omaishoidon alin palkkio on 413,45 euroa kuukaudessa. Vuositasolla omaishoidon kokonaiskustannusten on arvioitu olevan n. 12 000 €. 

Kun omaishoidon käytäntöjä yhdenmukaistetaan, se ei saa tarkoittaa minimitasolle siirtymistä palveluiden ja palkkioiden osalta.

Omaishoitajat ovat pääasiassa ikäihmisiä. Kuva: Pixabay

Lue muut kirjoitukset aiheella aluevaalit 2022

Lue muut kirjoitukset aiheella ikäihmiset

Vaalikonevastauksia - Aluevaalit 2022

Joulupyhät on kuluneet ja niiden aikana sain viimeisteltyä vaalikoneiden vastauksia. Paljon mielenkiintoisia kysymyksiä niin terveyspalveluista, pelastustoimesta kuin monista muistakin asioista.  

Kaikki Sanoman vaalikoneen vastaukset pääse lukemaan tästä linkistä. 

Alma median (Iltalehden) vaalikoneen vastaukset olen kopioinut tämän postauksen loppuun, sillä suoralinkitys niihin ei onnistunut. Iltalehden vaalikone ei ole ehkä kaikkein käyttäjä ystävällisin linkitysten suhteen, mutta äänestäjälle siinä on mielenkiintoinen vertailu mahdollisuus johon kannattaa tutustua. 

Ylen ja Etelä-Suomen median vaalikonetta ei ole vielä tässä vaiheessa julkaistu yleisölle. 

1. Digi- ja etävastaanotoilla voidaan korvata terveys- ja sosiaalihuollon lähipalveluja.

Samaa mieltä

PERUSTELUT: Palveluita voidaan osittain korvata etävastaanotoilla, on kuitenkin varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus päästä tarvittaessa lääkärin vastaanotolle. Etävastaanotto ei saa olla ainut korvike lähipalvelulle.

2. Hyväksyn, että hyvinvointialueeni liitetään elinvoimaisempaan hyvinvointialueeseen palveluiden turvaamiseksi.

Eri mieltä

PERUSTELUT: Länsi-Uusimaan hyvinvointialueella pitäisi olla kaikki mahdollisuudet menestyä omana alueena.

3. Riippumatta päätetystä sote-mallista, jokaisen pitäisi pystyä valitsemaan hoitopaikkansa, vaikka sitten yksityiseltä sektorilta.

Samaa mieltä

PERUSTELUT: Valinnanvapaus palveluiden käytöstä tulee olla ihmisellä itsellä. Yksityisen sektorin palveluiden käyttöä tulisi tukea nykyisenkaltaisella maltillisella Kela-korvausmallilla ja tietyissä tapauksissa palvelusetelein.

4. Jos rahat meinaavat loppua, mieluummin nostetaan veroja kuin karsitaan palveluita.

Samaa mieltä

PERUSTELUT: Peruspalvelut tulee turvata kaikissa tilanteissa.

5. Sote-uudistuksen ei pitäisi kasvattaa julkisia menoja.

Samaa mieltä

PERUSTELUT: Uudistus varmasti kasvattaa hetkellisesti menoja, mutta tulevaisuudessa hyvinvointialueiden tulisi tuottaa palveluita nykyistä kustannustehokkaammin. Kustannuspaineita hillitään parhaiten panostamalla lähipalveluihin, nopeaan palveluihin pääsyyn ja ennaltaehkäisyyn.

6. Maakuntavero pitää ottaa käyttöön. Sen kautta maakunnat voivat kehittää itsenäisesti sote-palvelujaan, mutta se voi johtaa siihen, että veroprosentti on erisuuruinen eri alueilla.

Eri mieltä

PERUSTELUT: Mikäli maakuntaverotus otetaan käyttöön, verotuksen kokonaistaso ei saa nousta. Maakuntaveron taso olisi toteutuessaan niin pieni, että se ei sellaisenaan tasaisi alueiden välisiä eroja. Tasa-arvoisten palveluiden tuottaminen on kuitenkin yksi uudistuksen tavoitteista.

7. Hoitajille pitää maksaa lisää palkkaa, vaikka se johtaisi kulujen kasvamiseen.

Samaa mieltä

PERUSTELUT: Palkkatasoa tulisi tarkastella. Kyseessä on vaativa, usein fyysinen ja tärkeä työ, jota ilman järjestelmämme romahtaisi. Arvostuksen tulee näkyä myös palkassa.

8. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulaa täytyy helpottaa palkkaamalla työntekijöitä ulkomailta.

Eri mieltä

PERUSTELUT: Alan kotimaista vetovoimaisuutta on parannettava työoloja parantamalla ja palkkauksen tarkastelulla. Koska osaavaa henkilökuntaa ei tällä hetkellä ole kotimaassa riittävästi tulisi ulkomaisten hoitajien töihin pääsyä Suomessa helpottaa. Tässä on kuitenkin huomioitava kielitaito ja sen tuomat haasteet. Kun kyseessä on ihmisten terveys on ensisijaisen tärkeää, että kaikki tahot ymmärtävät toisiaan.

9. Pelastustoimen rahoitus on turvattava, vaikka se vähentäisi rahoitusta sosiaali- ja terveyspuolelta.

Neutraali

PERUSTELUT: Pelastustoimen rahoituksesta ei voi tinkiä. On ensisijaisen tärkeää, että kiireellinen apu on saatavilla silloin kun sille on tarve. Kaikissa Länsi-Uudenmaan kunnissa ei ole omaa pelastuslaitosta. Alueen yli 40:llä sopimuspalokunnalla on sopimus hälytystehtävien hoidosta joko varallaololla tai vapaaehtoiseen päivystykseen perustuen. Vakinaiset paloasemat puolestaan ovat jatkuvassa ympärivuorokautisessa hälytysvalmiudessa. On tärkeää, että Länsi-Uudenmaan nykyiset 12 paloasemaa säilyvät niin Vihdissä, Karkkilassa, Tammisaaressa, Hangossa, Karjaalla, Kirkkonummella, Lohjalla kuin Espoossakin.

10. Jos asiakkaalle ei saada järjestettyä kiireetöntä hoitoa perusterveydenhuollossa 7 vuorokauden sisällä, asiakkaalle on tarjottava palveluseteli yksityiseen terveydenhuoltoon.

Täysin samaa mieltä

PERUSTELUT: Palveluseteleiden tavoitteena on nimenomaan parantaa palveluiden saatavuutta, jos muita vaihtoehtoja jonojen lyhentämiseen ei ole pitäisi hyödyntää palveluseteleitä.

11. Vastustan vuosittaista Pride-viikon sateenkaariliputusta alueellani.

Eri mieltä

PERUSTELUT: Liputtamista tärkeämpänä pidän kuitenkin tasa-arvoista suhtautumista kaikkiin ihmisiin kaikissa tilanteissa.

12. Kuntaani voi ottaa lisää pakolaisia ja turvapaikanhakijoita.

Neutraali

PERUSTELUT: Jokaisen alueen ja kunnan tulee tehdä oma osuutensa asian eteen ja tarvittaessa ottaa vastaan turvapaikanhakijoita. Suomen toimintamallissa kunnilla on keskeinen asema humanitaarisen vastuun kantamisessa. Tällä hetkellä Vihdissä on kunnan kokoon nähden varsin vähäinen määrä turvapaikanhakija statuksella maahan saapuneita henkilöitä.

13. Yhteiskunnan pitäisi ohjata vahvasti siihen, että molemmat vanhemmat ovat perhevapaalla yhtä paljon lasten kanssa kotona.

Samaa mieltä

PERUSTELUT: Perheillä pitää säilyä valinnanvapaus sen osalta miten toimivat. Yhteiskunta on voi tiedottamisen ja ohjauksen kautta kannustaa vanhempia jakamaan perhevapaan tasapuolisesti.

14. Ilmasto- ja ympäristönäkökulma on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa.

Samaa mieltä

PERUSTELUT: Kehittämisen tulee olla kestävää kaikista näkökulmista. Meidän on pidettävä huolta siitä, että maaseudulla voi asua ja samalla siitä voi myös elää, se edellyttää ympäristöstä huolehtimista.

15. Alueellani on ennemmin helpotettava yksityisautoilua kuin kehitettävä julkista liikennettä.

Neutraali

PERUSTELUT: Molempia on kehitettävä. Länsi-Uusimaa on laaja alue, jonka kaikilta perukoilta ei julkista liikennettä löydy. Kun suunnitellaan palveluverkkoa, palveluihin on päästävä niin julkisella yhteydellä kuin omalla liikennevälineellä.

16. Palvelut täytyy saada suomeksi ja ruotsiksi koko Länsi-Uudenmaan alueella jatkossakin.

Täysin samaa mieltä

PERUSTELUT: Palvelua on oikeus saada omalla äidinkielellä.

17. Lohjan sairaalan palvelutasoa ei saa heikentää.

Täysin samaa mieltä

PERUSTELUT: Palveluiden saatavuus on turvattava koko alueella ilman, että kaikkea erikoissairaanhoitoa keskitetään Espooseen.

18. Jokaisessa Länsi-Uudenmaan kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema.

Täysin samaa mieltä

PERUSTELUT: Kyllä. Palvelut tulee tuottaa ihmislähtöisesti ja lähellä käyttäjiä. Palveluiden tulee olla siellä missä sattuu – ei tuntien ajomatkan päässä ihan missä sattuu. Asemat luovat työpaikkoja ja vaikuttavat myös näin jokaisen kunnan elinvoimaan.

19. Länsi-Uudellemaalle pitää perustaa aluelautakuntia, jotta Espoon valta ei kasva liian suureksi päätöksenteossa.

Samaa mieltä

PERUSTELUT: Palvelujen järjestämisessä pienten ja syrjäisten kuntien päätösvalta tulee turvata, jotta voidaan välttää palveluiden keskittäminen. Asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa tulee hyödyntää lautakuntia ja muita toimielimiä. Näin taataan laajempi kansanvalta ja ihmisten osallistuminen.

20. Erikoissairaanhoito kannattaa keskittää sinne, missä asuu eniten väestöä, eli esimerkiksi Espooseen.

Eri mieltä

PERUSTELUT: Palvelut tulee tuottaa lähellä käyttäjiä, eikä niitä pidä keskittää liikaa. Palveluiden saatavuus on turvattava koko alueella ilman, että kaikkea erikoissairaanhoitoa keskitetään Espooseen.