Olen törmännyt viime aikoina aivan liian moneen tarinaan, joissa ikäihmiset ja heidän omaisensa joutuvat kamppailemaan saadakseen edes perustason hoivaa ja palveluita. Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista vaan ongelma on järjestelmä, joka on joutunut kestävyytensä rajoille. Onko meillä varaa sulkea silmämme siltä?
Moni vanhus haluaa elää kotonaan mahdollisimman pitkään, mutta kotihoidon resurssit eivät vastaa kasvavaan tarpeeseen. Hoitopaikkojen karsiminen ja palveluiden keskittäminen tarkoittavat sitä, että monet jäävät yksin. Yhteiskunnan pitäisi tarjota turvaa ja huolenpitoa, mutta nykytilanteessa se luo epävarmuutta ja pelkoa.
Säästöjen vaikutus hyvinvointialueilla
Hyvinvointialueiden tehtävä on turvata palvelut asukkailleen, mutta ne on ajettu tilanteeseen, jossa säästöt menevät hoivan edelle. Tämä näkyy hoitohenkilöstön jaksamisessa, asiakasmäärien kasvussa ja palveluiden laadun heikkenemisenä. Kun kiire lisääntyy, inhimillisyys kärsii.
Omaishoitajat kantavat raskaan vastuun
Omaishoitajat tekevät äärimmäisen arvokasta työtä, mutta heidän jaksamisensa on jatkuvasti koetuksella. Heidän rooliaan ei voi korvata järjestelmällä, mutta heidän tukemisensa pitäisi olla itsestäänselvyys.
Minulla ei ole omia lapsia, joten mietin yhä useammin, millaiseen yhteiskuntaan olen ikääntymässä. Tukeudunko vanhana täysin järjestelmään, joka jo nyt horjuu resurssipulan vuoksi? Jokaisella pitäisi olla oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, riippumatta siitä, onko hänellä läheisiä tukiverkostona.
Ajattelen usein myös omaa isoisääni, hän on liki 100-vuotias. En edes halua tietää, millainen hänen tilanteensa olisi, jos tätini, enoni ja äitini eivät pystyisi huolehtimaan hänen arjen sujuvuudesta. Korkea ikä ei itsessään oikeuta palveluihin, edes silloin, kun niille aidosti alkaa olla tarve. Tämä kertoo paljon järjestelmän tilasta ja siitä, kuinka riippuvaisia monet ovat omaistensa jaksamisesta.
Tarvitaan konkreettisia ratkaisuja
Tulevaisuudessa meidän on varmistettava, että hoiva on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan – ei silloin, kun resurssit sattuvat riittämään. Tämä edellyttää päättäjiltä halua investoida ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Kustannusten leikkaaminen hoivasta ei ole säästö, vaan maksujen siirto tuleville vuosille.
Eduskunnassa Keskusta jätti aiheesta välikysymyksen. Mielenkiinnolla odotan tulevan viikon salikeskusteluja kun tiistaina välikysymys käsitellään eduskunnan istunnossa. Asian parissa tekemistä riittää myös niin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kuin Vihdin kunnassakin. Keskustan välikysymykseen kokonaisuudessaan voit tutustua tässä linkissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti