Ikäihmisten arvo mitataan teoilla, ei sanoilla

Olen törmännyt viime aikoina aivan liian moneen tarinaan, joissa ikäihmiset ja heidän omaisensa joutuvat kamppailemaan saadakseen edes perustason hoivaa ja palveluita. Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista vaan ongelma on järjestelmä, joka on joutunut kestävyytensä rajoille. Onko meillä varaa sulkea silmämme siltä?

Moni vanhus haluaa elää kotonaan mahdollisimman pitkään, mutta kotihoidon resurssit eivät vastaa kasvavaan tarpeeseen. Hoitopaikkojen karsiminen ja palveluiden keskittäminen tarkoittavat sitä, että monet jäävät yksin. Yhteiskunnan pitäisi tarjota turvaa ja huolenpitoa, mutta nykytilanteessa se luo epävarmuutta ja pelkoa.

Säästöjen vaikutus hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueiden tehtävä on turvata palvelut asukkailleen, mutta ne on ajettu tilanteeseen, jossa säästöt menevät hoivan edelle. Tämä näkyy hoitohenkilöstön jaksamisessa, asiakasmäärien kasvussa ja palveluiden laadun heikkenemisenä. Kun kiire lisääntyy, inhimillisyys kärsii.

Omaishoitajat kantavat raskaan vastuun

Omaishoitajat tekevät äärimmäisen arvokasta työtä, mutta heidän jaksamisensa on jatkuvasti koetuksella. Heidän rooliaan ei voi korvata järjestelmällä, mutta heidän tukemisensa pitäisi olla itsestäänselvyys.

Minulla ei ole omia lapsia, joten mietin yhä useammin, millaiseen yhteiskuntaan olen ikääntymässä. Tukeudunko vanhana täysin järjestelmään, joka jo nyt horjuu resurssipulan vuoksi? Jokaisella pitäisi olla oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, riippumatta siitä, onko hänellä läheisiä tukiverkostona.

Ajattelen usein myös omaa isoisääni, hän on liki 100-vuotias. En edes halua tietää, millainen hänen tilanteensa olisi, jos tätini, enoni ja äitini eivät pystyisi huolehtimaan hänen arjen sujuvuudesta. Korkea ikä ei itsessään oikeuta palveluihin, edes silloin, kun niille aidosti alkaa olla tarve. Tämä kertoo paljon järjestelmän tilasta ja siitä, kuinka riippuvaisia monet ovat omaistensa jaksamisesta. 

Tarvitaan konkreettisia ratkaisuja

Tulevaisuudessa meidän on varmistettava, että hoiva on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan – ei silloin, kun resurssit sattuvat riittämään. Tämä edellyttää päättäjiltä halua investoida ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Kustannusten leikkaaminen hoivasta ei ole säästö, vaan maksujen siirto tuleville vuosille. 

Eduskunnassa Keskusta jätti aiheesta välikysymyksen. Mielenkiinnolla odotan tulevan viikon salikeskusteluja kun tiistaina välikysymys käsitellään eduskunnan istunnossa. Asian parissa tekemistä riittää myös niin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kuin Vihdin kunnassakin. Keskustan välikysymykseen kokonaisuudessaan voit tutustua tässä linkissä. 

Ankkuritiimin merkitys ja tulevaisuus Länsi-Uudellamaalla

Vapetusvälineiden kirjo voi yllättää. Kuva ankkuritiimin tiloista havainnollistaa, kuinka laaja ja monimuotoinen sähkötupakkavalikoima on. Kaikki vanhemmat eivät välttämättä edes tunnista sähkötupakkaa tai sen lisävarusteita, mutta nuorten keskuudessa ne ovat yhä yleisempiä. Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää, jotta nuoret saavat oikeaa tietoa riskeistä ja aikuiset osaavat tunnistaa ilmiön ajoissa. Kuva: Heidi Nordman

Nykymallin mukainen toiminta ollaan lakkauttamassa

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ollaan tekemässä lyhytnäköinen päätös, joka rapauttaa nuorten ja perheiden palveluita. Ankkuritiimitoiminta nykyisessä muodossaan ollaan lopettamassa maaliskuun alussa.

Keskustan aluevaltuustoryhmä vieraili tammikuussa tutustumassa ankkuritiimin toimintaan ja sen tilanteeseen Lohjalla. Vierailulla mukana olo vahvisti sen, mitä olemme jo tienneet: ankkuritiimien työ on korvaamattoman arvokasta ja nykyisen toimintamallin lakkauttaminen olisi suuri virhe.

Mikä on ankkuritiimi ja miksi se on tärkeä?

Ankkuritiimi on moniammatillinen tiimi, jossa työskentelevät poliisi, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja terveydenhuolto. Tiimi toimii matalan kynnyksen tukena nuorille, jotka ovat vaarassa ajautua rikoskierteeseen, syrjäytyä tai kohdata muita vakavia ongelmia.

Toiminnan ydin on ennaltaehkäisy – puututaan ajoissa, ennen kuin ongelmat kasvavat. Tämä säästää paitsi inhimillistä kärsimystä, myös yhteiskunnan varoja. On tutkittu, että ennaltaehkäisevä työ vähentää rikollisuutta, pienentää lastensuojelun kustannuksia ja tukee nuorten hyvinvointia.

Miten lakkautus vaikuttaisi Vihtiin, Karkkilaan ja Lohjaan?

Käytännössä yhtenäistämisen nimissä nykyisen kaltainen toiminta ollaan ajamassa alas vain Vihdissä, Karkkilassa ja Lohjalla, missä toimintaa on toteutettu tiiviissä moniammatillisessa ryhmässä. Työntekijät ovat tehneet ankkuritiimitoimintaa 100 % työajalla ja työskennelleet samassa rakennuksessa, jolloin yhteydenpito on ollut aidon tiivistä. 

Jatkossa työtä tehtäisiin jaetulla työajalla ja nykyinen tiimi hajoaa, kun YT-neuvotteluiden myötä tehtävissä toimineille on tarjottu muita toimenkuvia. 

Vihdin, Karkkilan ja Lohjan alueelle jalkautetaan samankaltainen ankkuritiimi -malli kuin muuallakin Länsi-Uudellamaalla, sen seuraksena on pahimmillaan päädytty tilanteeseen, jossa pystytään puuttumaan vain kaikkein vakavampiin tilanteisiin. Kun nuori on jo ajautunut rikosten tai päihteidenkäytön pariin. 

Vihdissä, Karkkilassa ja Lohjalla on pystytty puuttumaan jo lievempiin tilanteisiin ja tekemään aidosti ennaltaehkäisevää työtä myös sen kautta, että ankkuritiimi on jalkautunut kouluihin tapaamaan nuoria.  

Vihdin Keskusta puolustaa ennaltaehkäisevää työtä – valtuustoaloite jätetty

Keskusta ei hyväksy ankkuritiimin alasajoa. Vihdin Keskustan valtuustoryhmä jätti maanantaina valtuustoaloitteen, jossa vaaditaan, että Vihdin kunta puolustaa ankkuritoiminnan kaltaisen moniammatillisen työn jatkumista ja etsii ratkaisuja sen toteuttamiseksi.

Lisäksi Keskustan aluevaltuustoryhmä on ottanut vahvasti kantaa sen puolesta, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen on turvattava ennaltaehkäisevän työn resurssit.

Miksi tämä on myös taloudellinen kysymys?

Ankkuritiimien työ ei ole vain inhimillisesti tärkeää – se on myös taloudellisesti järkevää. Jos ankkuritiimit lakkautetaan, seuraukset näkyvät nopeasti:

• Poliisin ja lastensuojelun kustannukset kasvavat.
• Nuorten ongelmat pahenevat, mikä lisää erikoissairaanhoidon ja mielenterveyspalveluiden tarvetta entisestään.
• Syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle ovat moninkertaiset verrattuna ennaltaehkäisevän työn kustannuksiin.

Lyhytnäköinen säästötoimi voi siis tulla paljon kalliimmaksi pidemmällä aikavälillä.

Nyt tarvitaan poliittista tahtoa

Oma näkemykseni ja myös Keskustan linja on selvä: ennaltaehkäisevä työ ei ole leikkauskohde. Nykyisen kaltaisen Ankkuritiimin lopettaminen on takaisku niin nuorille, perheille kuin koko yhteiskunnalle. On kohtuutonta, että samalla kun juhlapuheissa korostetaan hyvien käytäntöjen levittämistä alueen sisällä, todellisuudessa näyttää siltä, että vain huonot ja säästöjä palveluiden kustannuksella tuovat käytännöt leviävät.

Alue- ja kuntavaalit 2025

Olen ehdolla vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa Vihdin Keskustan listalta. 

Vaalit järjestetään 13.4.2025 

Kuntavaaleissa voit äänestää minua Vihdissä. Aluevaaleissa äänestysalue on Länsi-Uusimaa johon kuuluvat: Hanko, Inkoo, Raasepori, Lohja, Siuntio, Kirkkonummi, Karkkila, Vihti, Espoo ja Kauniainen.  

Aluevaaleissa: Lähipalvelut ja turvallisuus etusijalla

Aluevaaleissa keskityn erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseen sekä pelastuspalveluiden toimivuuteen. Haluan varmistaa, että lähipalvelut säilyvät ja että ne palvelevat aidosti ihmisten tarpeita. Meillä on oikeus turvalliseen ja inhimilliseen arkeen ja tämä edellyttää päätöksiä, joissa asukkaat ovat keskiössä. 

Kuntavaaleissa: Paikallisuus keskiössä ja vihtiläisyys etusijalla

Kuntavaaleissa korostan paikallisuuden merkitystä. Vihdin kehittäminen elinvoimaisena kuntana edellyttää, että kylien ja taajamien hyvinvointi kulkee käsi kädessä. Paikallisuus tarkoittaa sitoutumista parempiin liikenneyhteyksiin, elinkeinopolitiikan tukemista ja laadukkaiden koulutus- ja vapaa-ajan palveluiden turvaamista. Haluan, että Vihti tunnetaan yhteisön vahvuudesta ja ihmisläheisestä toimintatavastaan.

Yhdessä kohti parempaa tulevaisuutta

Luotan siihen, että yhteistyöllä ja vuoropuhelulla voimme saavuttaa paljon. Olen aina ollut valmis kuuntelemaan, keskustelemaan ja tekemään tarvittavat työt, jotta ihmiset voisivat tuntea Vihdin omakseen. Tehdään yhdessä rohkeita valintoja!

Kiitos tuestasi

Kiitos tuestasi! Otathan yhteyttä, jos haluat keskustella tarkemmin tavoitteistani tai antaa palautetta. Jokainen idea ja näkemys vie eteenpäin. 

Perhekoti on inhimillinen ratkaisu ikäihmisille

Perhekotimallin idea on yksinkertainen ja inhimillinen. Malli on tuttu lasten ja nuorten perhekodeista, mutta se soveltuu erinomaisesti myös ikäihmisille. 

Perhekodeissa ikäihmiset asuvat kodinomaisessa ympäristössä, jossa perhehoitaja tai pariskunta huolehtii heidän arjestaan ja turvallisuudestaan. Näissä kodeissa voi asua 4–7 ikäihmistä, ja heidän hyvinvointiaan tuetaan tarpeen mukaan esimerkiksi kotisairaanhoidon avulla. Malli yhdistää inhimillisen hoivan ja lämpimän yhteisön sekä tarjoaa ratkaisun yksinäisyydestä ja arjen haasteista kärsiville. 

Länsi-Uudellamaalla ikäihmisten asumista tuetaan usein kotona mahdollisimman pitkään. Tämä on monesti toimivaa, mutta ei aina inhimillisin ratkaisu. Lyhyet kotikäynnit eivät poista yksinäisyyttä tai turvattomuuden tunnetta. Kun ikäihminen ei enää pärjää kotona, mutta ei vielä tarvitse ympärivuorokautista hoitoa, perhekotimalli on arvokas vaihtoehto.

Perhekotimallia tulisi edistää aktiivisemmin. Vuonna 2021 Länsi-Uudellamaalla oli vain 16 henkilöä perhehoitopalvelujen piirissä, kun esimerkiksi Pirkanmaalla vastaava luku oli yli 500. 

Perhehoitoliitto on tehnyt tärkeää työtä mallin tunnetuksi tekemisessä, mutta nyt on aika ottaa vastuu sen laajemmasta käyttöönotosta. Perhekotimalli on paitsi inhimillinen myös taloudellisesti järkevä ratkaisu. 

Avainasemassa on sitoutuneiden perhehoitajien löytäminen. Tämä edellyttää koulutuksia, toimivia käytäntöjä ja riittävää tukea esimerkiksi lupaprosessien helpottamiseksi. 

Sitoutuneiden perhehoitajien avulla yhä useampi ikäihminen voi saada arvokasta hoivaa kodinomaisessa ja turvallisessa ympäristössä. 

Tässä asiassa Länsi-Uudenmaan tulisi pyrkiä edelläkävijäksi. Perhekotimalli on jo osoittanut toimivuutensa valtakunnallisesti, ja sen potentiaali odottaa laajempaa hyödyntämistä. 

Inhimillisesti toteutetut palvelut rakentavat yhteisön sydämellisyyttä ja tarjoavat ikäihmisille merkityksellisiä päiviä – juuri sellaisia, joita toivomme itsellemme tulevaisuudessa.

Teksti on julkaistu alunperin LänsiApila -lehdessä 11/2024.

Synnytyspalveluiden loppu Lohjalla: Mitä seuraavaksi Länsi-Uudenmaan asukkaille?

Kuva: Lohjan sairaala 2023, Heidi Nordman

Yle uutisoi syyskuun alussa, että "Synnytykset loppuvat Lohjalla jo joulukuussa: ”Järkyttävä sokkiuutinen” Lohjan synnytysosaston lakkauttaminen on aiheuttanut syvää huolta ja pettymystä  Länsi-Uudenmaan asukkaissa - eikä vähiten palkitun synnytyssairaalan työntekijöissä. 

Päätös ei ole pelkästään isku alueemme synnytyspalveluille, vaan myös merkki laajemmasta ongelmasta: palveluiden keskittämisestä suurempiin keskuksiin säästöjen nimissä.

En voi olla ajattelematta, että tämä on vasta alkua. Jos synnytysosaston kaltaisia tärkeitä palveluita voidaan sulkea niin, mitä seuraavaksi? Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tarkempaa tietoa miten Lohjan sairaalan muiden palveluiden kuten naistentautien hoidon käy. 

Tulevaisuudessa Hangosta on matkaa synnyttämään noin 125 km, ja jos heidät ohjataan muualle kuin Jorviin on matka vielä pidempi. Hyvinkään sairaalalle ajaa Hangosta yli kaksi tuntia ja Naistenklinikalle hieman vähemmän.  

Kuka tekee päätökset palveluiden keskittämisestä?

HUS:in verkkosivujen mukaan HUS-yhtymässä ylintä päätösvaltaa käyttää yhtymäkokous, joka valitsee yhtymähallituksen. Yhtymähallitus keskittyy erityisesti strategisten tavoitteiden toteuttamiseen ja talouden tasapainon ylläpitämiseen. Toimitusjohtaja johtaa HUS-yhtymän operatiivista toimintaa ja hänen alaisuudessa toimivat tulosalueet sekä konsernipalvelut, joiden tehtävänä on vastata muun muassa operatiivisesta johtamisesta ja talouden hallinnasta HUS-yhtymän strategian mukaisesti.

On huomattava, että suurimmat puolueet kuten Kokoomus ja SDP hallitsevat merkittävää osaa päätöksenteosta sekä HUS-yhtymässä että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. 

HUS:in yhtymähallituksessa kokoomuksella on kuusi paikkaa, SDP:llä 4, RKP:llä 2, vihreillä 2 ja vasemmistolla 1. 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kokoomuksella on 27 paikkaa, SDP:llä 13, RKP:llä 12, vihreillä 10, perussuomalaisilla kuusi ja vasemmistolla neljä. 

Suhteet ovat suurinpiirtein samat ja niin näyttää olevan myös tapa toimia. Ei ole yllätys, että myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palveluverkkoa ollaan supistamassa oletettujen säästöjen perässä. 

Hyvinvointialueen palveluita keskittämällä ja palvelumaksuja nostamalla osa kuluista saadaan siirtymään Kelalle kasvavien matkakorvausten merkeissä ja osa kuluista erikoissairaanhoitoon kun ihmisten kynnys hoitoon hakeutumiselle kasvaa. 

Synnyttäjät siirtyvät pois HUS-alueen sairaaloista ja hyvinvointialueiden kustannukset kasvavat

Kehityskulku on erittäin huolestuttava. Synnytysosaston lakkauttaminen ei ole ainoastaan käytännön ongelma niille perheille, jotka odottavat lasta ja joutuvat nyt suunnittelemaan synnytyksensä kauempana sijaitseviin sairaaloihin. Synnytyspaikkaa ei usein voi edes suunnitella etukäteen, vaan perheet soittavat puhelinpalveluun synnytyksen käynnistyessä kuullakseen missä on tilaa ja mihin heidät ohjataan. Tämä lisää epävarmuutta, mikä luo lisästressiä raskauden loppuvaiheeseen.  

Samaan aikaan kustannukset vain kasvavat. Korviin kantautui jo kesän aikana tieto synnyttäjistä, jotka ovat siirtyneet HUS alueen ulkopuolelle synnyttämään. Kustannukset näistä synnytyksistä maksaa hyvinvointialueet. 

Yle kirjoitti aiheesta muutama viikko sitten: "HUS sulki synnytyssairaalan kesäksi, ja siksi vauvoja syntyi yli miljoonalla eurolla Uudenmaan ulkopuolella" Ylen tietojen mukaan Kotkassa on tähän mennessä ollut Uudeltamaalta 70 synnyttäjää, Lahdessa 40, Hämeenlinnassa ja Tampereella 11 ja Turussa seitsemän. 

Meidän on kysyttävä itseltämme: millaista aluetta me haluamme kehittää? Haluammeko todella, että peruspalvelut siirtyvät yhä kauemmaksi niitä tarvitsevista? Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan ennen kaikkea arvovalinta siitä, millaisia yhteiskunnallisia prioriteetteja me asetamme.